Useampi peräkkäinen vapaapäivä muistuttavat mieluisista asioista. Kun ei ole pakko mennä mihinkään, muistan, miten mukavaa onkaan nukkua paljon, sitten lorvia koko päivä pyjamassa, lukea todella hyviä kirjoja keskeytyksettä, kuunnella Bachin Jouluoratorio, Händelin Messias-oratorio ja RSO:n joulukonsertti alusta loppuun, katsoa monta monituista jaksoa Yorkshiren etsiviä.
Viime vuonna juhlistimme uutta vuotta labrakavereiden kesken, tänä vuonna otamme rauhallisesti kaksin siipan kanssa. Mitä yksinkertaisempi suunnitelma, sitä parempi. Valmistan uunissa lämpimiä tortilloja ja avaan kuohuviinin, tarkastelemme kaupungin ilotulituksia mikäli jaksamme valvoa keskiyöhön. Ilma on harmaa ja enteilee sadetta, taivas roikkuu matalalla. Bostonissa ei ole vieläkään lainkaan lunta, mutta tuuli on hyytävä. Lenkkejä ja ruokaostoksia lukuunottamatta ei oikeastaan ole edes syytä käydä ulkona. En ole etsiytynyt kaupungille ostokset mielessäni moneen kuukauteen. Karsastan joulun ostohybristä, ja kaupoissa vellovat ihmismassat ehkäisevät tehokkaasti myös aleshoppailua.
Keskitalven aikaan tuntuu soveliaalta kääntyä sisäänpäin. Kyllä ensi vuonna ehtii taas hötkyillä. En tapaa tehdä uudenvuoden lupauksia, mutta jos tekisin, olisin varmaan Woody Guthrien linjoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti