Maalla, merellä ja lähestulkoon ilmassa

Viikko vierähti nopeasti. Saimme perjantaina vieraan Philadelphiasta ja yritimme käydä katsomassa valaita. Päivä oli hieno, mutta merenkäynti valitettavasti sen verran kovaa, ettemme päässeet ihan valaille asti. Tuloksena paluu satamaan - ja lipukkeet uutta reissua varten. Retkenjärjestäjä näet takaa, että valaita näkyy. Ja hyvä niin!

Epästabiili katamaraani saa kuulemma matkustajat usein oksentamaan.

Mereltä menimme vielä drinkille paikallisen näköalatornin ravintolaan. Pidin paikasta ja drinkistä. Mieleen tuli eräs toinen kaupunki, jonka vastaavasta rakennelmasta näkyi hieman suurempi kaupunki. Kuka tunnistaa?

Tämänhetkinen kotikaupunki

Jokinäkymä

Toinen kaupunki, mikä?

Tällä viikolla teimme ensimmäiset ostoksemme eräässä kotikaupungin suurista outlet-myymälöistä. Suomestahan oikeastaan puuttuu koko outlet-konsepti, ainakin jos tehtaanmyymälöitä ei lasketa. Karuun hallin on pakattu rekkikaupalla enemmän tai vähemmän tunnettuja merkkivaatteita, -kenkiä, -laukkuja sun muuta. Taivas vaiko helvetti? Kukin päättää puolestaan. Miinuspisteitä annoin kyllä siitä, että myyjä unohti pakata ostamani neljän dollarin sukkapaketin kassiin muiden kamojen kanssa. Mutta muuten luulen, että tästä on alkamassa hieno ystävyys!

Leipää ja sirkushuveja

Aivan aluksi palaan viime kirjoituksen jännitysnäytelmään, ruisleipään. Värkkäilin yksinkertaisen ohjeen mukaan kaksi lättyä, jotka eivät kohonneet mainittavasti, mutta jotka paistuivat ihan mukavasti uunissa. Olen ottanut vaarin erään niinikään ulkomailla asustelevan ystävän vinkistä ja sijoittanut uunin alaosaan ison uunivuoallisen vettä pehmentämään lämpöä. Seuraavalla kerralla laitan taikinaan enemmän suolaa ja leivon vain yhden lätyn. Helppo homma!

Vierailin tänään ensimmäistä kertaa paikallisessa postitoimistossa. Isossa paketissa saapuivat meidän talvikamppeet, kaksi pakettia kahvia ja vino pino aikakauslehtiä. Matka Suomesta oli kestänyt vain lyhyen aikaa, sillä postimies oli yrittänyt tuoda sen jo perjantaina sillä aikaa kun olimme töissä. Toisin kuin aiemmat lähetykset, tämä piti kuitata, ja siksi pakettia ei jätetty ovelle. Jännittävää nähdä, miltä kotimainen (tai lähinnä kai kotimaassa paahdettu ja pakattu) kaffe maistuu lähes kahden kuukauden tauon jälkeen! Olen jossain määrin alkanut tottua paikalliseen kahviin, mutta edelleen parhaalta maistuvat ne versiot, jotka eivät oikeastaan ole kahvia, kuten erään tunnetun kahvilaketjun kausituote, kurpitsamausteinen (?) maitokahvi.

Jos suhde sumppiin onkin neutralisoitunut, olen heti seuraavan vakavan ongelman edessä: pitäisi löytää täältä hyvä kampaaja. Hämmentävää kyllä, ulkomailta muuttaneet työkaverit haukkuvat paikalliset kampaajat aivan pystyyn, yrittävät sinnitellä ilman kampaajakäyntejä ja taktikoivat kotimaan kampaajakäynneillä. Niinpä hieman arveluttaa kävellä siihen ensimmäiseen salonkiin pulittamaan leikkauksesta juomarahoineen lähes sata taalaa! Korkea aika olisi kyllä, sillä juurikasvu on jo tuuman mittainen ja muu tupee kasvanut ulos mallistaan kauan sitten. Täällä ollessamme olen liittynyt kahdelle sähköpostilistalle, joiden kautta voi päivittäin ostaa tarjouskuponkeja, ja viime viikolla ostin tällaisen kupongin erääseen kampaamoon, joka sijaitsee Bostonin kuululla Newbury streetillä. Saa nähdä, aloitanko sieltä...

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

Takaikkuna

Tänään heräsin aamulla tuulen ujellukseen ja sateen ropinaan. Tulossa oli ensimmäinen syysmyrsky. Aamulla vettä tuli kuin siitä kuuluisasta Esterin ruumiinosasta, mutta sade onneksi hellitti hieman, kun oli aika kävellä töihin. Kotiin palatessa käsiä paleli jo siihen malliin, että aletaan päästä kauan kaivattuun syystunnelmaan!

Täällä Ameriikassa leipä on sietämätöntä valkoista, makeaa höttöä. Epätoivoisesti koetamme metsästää kokojyvä- ja moniviljatuotteita, mutta valitettavan usein nämäkään eivät sisällä oikeasti nimeksikään kuitua. Niinpä valittamisen sijaan kunnon kotitalousihminen ryhtyy itse taikinan tekoon. Entisessä elämässä tapasin leipoa aika usein sämpylöitä, pullaa ja kakkuja. Nyt päätin ottaa vastaan uuden haasteen, ruisleivän. Haaste nousee uudelle asteelle tuon viheliäisen kaasu-uunin ansiosta, mutta yrittänyttähän ei tiettävästi laiteta! Aloitin tänään tekemällä jonkinlaisen juuren näkkileivästä, ja nyt juuri käy vedottomassa paikassa, mikroaaltouunissa.

Alku ja juuri

Tänään osavaltiomme alkoholihysteria tuntui nousevan uudelle tasolle, kun toisessa lähikaupassamme, kutsukaamme sitä vaikka Vaihtaja-Jussiksi, myyjä ei ollut hyväksyä henkilöllisyystodistuksena siipan kotimaista ajokorttia, kun ostimme kuusi pulloa alkoholitonta olutta. Syynä oli "siinä on kuitenkin ihan vähän alkoholia jäljellä". Eikö normaalissa mehussakin ole ihan vähän alkoholia? - Mukana pitäisi siis olla passi joka kerta, kun ostaa Vaihtaja-Jussista olutta tai viiniä, mikäli siis näyttää alle 35-vuotiaalta.Toisessa kahdesta lähikaupastamme, kutsukaamme sitä vaikkapa nimellä Pysähdy-ja-osta, ei myydä muita 'alkoholi'juomia kuin holitonta olutta, mutta siellä ei koskaan kysytä papereita.

Mediapeliä

Eilen avasin television illalla hieman ennen kahdeksaa. Kanavalla sattui olemaan käynnissä pienimuotoinen vaaliväittely, jossa olivat vastakkain kaksi Delawaren senaattorivaalissa kisailevaa ehdokasta, demokraatti Coons ja teekutsulainen O'Connell. En ole Amerikan-viikkojen aikana seurannut paikallisia tiedotusvälineitä kovin aktiivisesti, joten tämä oli onnellinen sattuma. Suomen tiedotusvälineiden kautta teekutsuliikkeestä on välittynyt varsin pirstaleinen kuva, ja on ollut vähän epäselvää, onko liikkeen takana minkäänlaista substanssia vai ei. Tämän keskustelun jälkeen ei tarvitse aprikoida mitään, ellei sitten kysymystä onko tuo nainen tosissaan. En tiedä pitäisikö tämän poliittisen todellisuuden edessä nauraa vai itkeä, mutta viihdyttävää sen seuraaminen kyllä on.

Väittelylähetys keskeytettiin chileläisten kaivosmiesten pelastusoperaation vuoksi. Sehän oli alkanut jo edellisenä iltana, ehdimme juuri katsoa ensimmäisen miehen putkahtavan Phoenix-sukkulassa maan pinnalle, sitten nukkumatti vei voiton. Seuraavana iltana sama projekti oli edelleen käynnissä, ja seurasimme suorana vielä viimeisenkin mainarin noston ja sitä seuraavat puheet, kansallislaulut ja tv-juontajien hehkutukset. Ilmeisesti Chilen charmantti presidentti oli hengaillut paikalla vuorokauden ympäri, eikä tämän hymy hyytynyt missään vaiheessa. Tilanteen raskaudesta huolimatta kaikki paikallaolijat tuntuivat olevan lähestulkoon karnevaalitunnelmissa: chi-chi-chi-le-le-le-huudot raikuivat säännöllisin väliajoin, kaikki hymyilivät leveästi, ja 69 päivää maan alla hautautuneena olleet koiranleukatyöläiset rahtasivat sukkulassa kivenmurikoita pelastajilleen tuliaisiksi. En voinut välttyä ajattelemasta että Suomessa tähän(kin) asiaan olisi suhtauduttu äärimmäisen vakavasti, olihan kyseessä kymmenien ihmisten selviytyminen. No, loppu hyvin, kaikki hyvin! Jostain syystä minusta tuntuu, että kuulemme näistä kaivostyöläisistä vielä...

Joka sana voittaa!

Tänään Yhdysvalloissa vietetään Kolumbuksen päivää, ja se on yleisesti vapaapäivä. Tutkijoita tällaiset lomat koskevat varsin satunnaisesti, joten meilläkin oli labrassa hyvä edustus paikalla. Aamulla en edes muistanut tätä nimenomaista pyhäpäivää, ennen kuin oikaisin työmatkallani läheisen koulun pihan läpi, eikä paikalla ollut muita kuin puistossa vakituisesti aamuvoimisteleva kiinalaiseukko.

Viikonloppuna emme ehtineet kokea siipan kanssa mitään erityisen mainittavaa. Perjantaina tein erään asian, johon olen kerännyt voimia pitkään, nimittäin imuroin ja pesin asuntomme lattiat. Alusta alkaen olen epäillyt, ettei edellinen asukas eli pomo ole kamalan usein pessyt lattioita, ja sen huomasi päivittäin sukanpohjasta. Kuitenkin vasta nyt sain itsestäni irti tämän ponnistuksen. Sunnuntaina teimme edullisia petivaateostoksia tulevaa vierailua silmälläpitäen, ja tänään varasin liput myös valaanbongausretkelle.

Vaikka olikin pyhäpäivä, posti toi tänään paketin (siis ihan itse verkosta tilaamani), joka sisälsi kaikkea kivaa, mm. sanapeli Scrabblen. Ensimmäinen erä päättyi kutkuttavasti tasapeliin!

"Saanko laittaa uzi/jedi/mantits?"

Kuvia viikon varrelta

Viime ja tällä viikolla ei ole aikaa tahtonut riittää kirjoitteluun, ja toisaalta aika on mennyt niin pitkälti töissä, ettei mitään ihmeempiä ole tapahtunut. Labrassa on mukavaa, joskin itse työt ovat vielä varsin alkutekijöissään. Perjantaina käväisimme labralaisten kanssa drinkillä. Kun kyseessä on koko ryhmän ohjelmanumero, pomo on mukana ja myös maksaa juomat, ja useimmiten myös tarjoaa kyydin kotiin. Eilen mutustelimme myös suklaakakkua pomon synttäripäivän kunniaksi. Kun kotimaassa naiset täyttävät 21 uudelleen ja uudelleen, täällä miehet jäävät täyttämään 30 vuotta.

Lauantaina ehdimme työn ohessa pyöriä kaupungilla ja sunnuntaina teimme retken Harvardin yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan.

Boston Public Library

Kirjasto sisältä

Matkalla kasvitieteelliseen puutarhaan - kaunista, hyvinhoidettua omakotitaloaluetta, mutta tämä mörskä tuli kuvattua :P

Puutarhassa

Mikäköhän marja se tässä?

Matkalla kotiin ohitimme tämän ruokakaupan seinän