Leipää ja sirkushuveja

Aivan aluksi palaan viime kirjoituksen jännitysnäytelmään, ruisleipään. Värkkäilin yksinkertaisen ohjeen mukaan kaksi lättyä, jotka eivät kohonneet mainittavasti, mutta jotka paistuivat ihan mukavasti uunissa. Olen ottanut vaarin erään niinikään ulkomailla asustelevan ystävän vinkistä ja sijoittanut uunin alaosaan ison uunivuoallisen vettä pehmentämään lämpöä. Seuraavalla kerralla laitan taikinaan enemmän suolaa ja leivon vain yhden lätyn. Helppo homma!

Vierailin tänään ensimmäistä kertaa paikallisessa postitoimistossa. Isossa paketissa saapuivat meidän talvikamppeet, kaksi pakettia kahvia ja vino pino aikakauslehtiä. Matka Suomesta oli kestänyt vain lyhyen aikaa, sillä postimies oli yrittänyt tuoda sen jo perjantaina sillä aikaa kun olimme töissä. Toisin kuin aiemmat lähetykset, tämä piti kuitata, ja siksi pakettia ei jätetty ovelle. Jännittävää nähdä, miltä kotimainen (tai lähinnä kai kotimaassa paahdettu ja pakattu) kaffe maistuu lähes kahden kuukauden tauon jälkeen! Olen jossain määrin alkanut tottua paikalliseen kahviin, mutta edelleen parhaalta maistuvat ne versiot, jotka eivät oikeastaan ole kahvia, kuten erään tunnetun kahvilaketjun kausituote, kurpitsamausteinen (?) maitokahvi.

Jos suhde sumppiin onkin neutralisoitunut, olen heti seuraavan vakavan ongelman edessä: pitäisi löytää täältä hyvä kampaaja. Hämmentävää kyllä, ulkomailta muuttaneet työkaverit haukkuvat paikalliset kampaajat aivan pystyyn, yrittävät sinnitellä ilman kampaajakäyntejä ja taktikoivat kotimaan kampaajakäynneillä. Niinpä hieman arveluttaa kävellä siihen ensimmäiseen salonkiin pulittamaan leikkauksesta juomarahoineen lähes sata taalaa! Korkea aika olisi kyllä, sillä juurikasvu on jo tuuman mittainen ja muu tupee kasvanut ulos mallistaan kauan sitten. Täällä ollessamme olen liittynyt kahdelle sähköpostilistalle, joiden kautta voi päivittäin ostaa tarjouskuponkeja, ja viime viikolla ostin tällaisen kupongin erääseen kampaamoon, joka sijaitsee Bostonin kuululla Newbury streetillä. Saa nähdä, aloitanko sieltä...