Jossain vaiheessa Suomen talvea sitä unohtaa, että pimeys ja kylmyys ihan oikeasti joskus päättyy. Täällä itärannikolla talven sietäminen on lumimyräköistä huolimatta helpompaa, sillä päivä on pidempi, ja mikäli myrskyä ei ole luvassa, on taivas ainakin tänä talvena ollut useimmiten pilvetön. Aurinko on kuitenkin painunut mailleen aina, kun lähden labrasta liukastelemaan kotia kohti. Tämä saa haikailemaan leppeämpiä ilmoja, kevättä ja kesää.
Viime viikkoina on varmistunut, että saamme keväällä nauttia ainakin kolmesta Suomen-delegaatiosta, ja se onkin ihan parasta! Huhtikuun alkupuolella saapuvat appikokelaat, pääsiäisenä ja toukokuussa taas kaksi vanhojen ystävien seuruetta. Myöskin omat vanhempani suunnittelevat matkaa rapakon taakse, mutta vasta syksyn puolella.
Ohjelman valmistelu tuli korkattua eilen, kun varasin liput Red Soxin kotiotteluun. Vaikka olemme siipan kanssa varta vasten käyneet alusta asti kulttuuririennoissa ynnä muissa aina kun kynnelle kykenemme, on täällä edelleen miljoona asiaa kokematta. Vieraat antavat erinomaisen syyn kiriä näitä kiinni mitä parhaimmassa seurassa, ja innoissani hekumoin jo kaikilla luvassa olevilla kivuuksilla.
Viime päivinä olen myös painiskellut kovan dilemman kanssa: osallistuako toukokuussa paikallisen juoksutapahtuman 8 kilometrin juoksulenkille, kas siinä pulma. Olen tuskastunut olemattoman liikunnan ja Ben & Jerry's -dieetin aiheuttamaan pöhötykseen, ja tarvitsisin jonkinlaisen konkreettisen maalin tahi porkkanan tsemppaamaan päivittäistä liikkumista. Polvet ovat akilleenkantapääni (heh), joten liian pitkiä matkoja en uskalla edes lähteä tavoittelemaan. Puolimaratonille on labrastamme ilmoittautunut nyt kolme ihmistä, joten ehkä jotain ryhmän tukeakin saattaisi olla tarjolla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti