Säähavaintoja

Talvi alkoi täällä meillä päin oikeastaan vasta jouluviikolla, jolloin siis itse lomailimme kotimaan kinoksisissa maisemissa. Työkaverit pelottelivat etukäteen aika paljon talvimyrskyjen rajuudella, mutta koska olen tylsä pragmaatikko, minua askarrutti lähinnä teiden talvikunnossapito.

Viime viikosta lähtien täkäläistä talvea on voinut havainnoida omin aistimin. Keskiviikkona itärannikolla jylläsi talvimyrsky, jonka ansiosta mm. koulut ja meidän oma sairaalamme olivat virallisesti kiinni. En oikein ymmärrä täkäläisten hinkua sulkea sääverukkeilla koulut ja työpaikat, jumppasalit ynnä muut. Tänään aamusta lähtien satoi lunta ensin kevyesti, sitten raskaammin. Puoliltapäivin labramme ainoa äiti-ihminen sai soiton: lasten iltapäiväkerho oli peruttu, lasten isän piti lähteä lounasaikaan noutamaan heidät kotiin. Onkohan liipasinsormi yhtä herkkä muissakin osavaltioissa?

Itse toki menin töihin talvimyrskypäivänä, ja vieläpä kävellen, kuten aina - eihän suomalainen nyt ihan pienestä tuulenvireestä hätkähdä! Kaupunki tuntui autiolta, tiet oli suurimmaksi osaksi aurattu, jalkakäytäviä ei. Kotiin tullessa niitäkin oli puhdistettu, mutta koska tien ja jalkakäytävän välin valtasi lumivalli, oli muiden jalankulkijoiden ohittelu hankalaa.

Talvimaisema

Kuurankukkasia piirtyneen sun ikkunaasi näin

Iltapäivää kohden lumisade muuttui vedeksi, ja kotiinpaluu jaloilla olikin aika helvetillistä. Kinokset muuttuivat jääksi ja sohjoksi, vesi satoi järviksi jalkakäytäville, mutta tarvoin kotiin hammasta purren, syvimpiä silmäkkeitä vältellen ja sotaveteraaneja muistellen. Ilman Gore-Texiä ei olisi mistään kyllä tullut yhtään mitään.