Kyläilemässä

Tällä viikolla olen ylittänyt itseni. En muista mainitsinko aiemmin, että työpaikan naisten kesken oli suunnitteilla ostosretki Bostonin läheiseen outlet-kylään (kyllä, KYLÄÄN). Tarkoitus oli lähteä ajoissa töistä ja vinguttaa visaa kauppojen sulkeutumiseen eli iltayhdeksään asti. Olin aika varma siitä, ettei kenelläkään (varsinkaan minulla) riittäisi energiaa, kärsivällisyyttä tai kahisevaa pyöriä lähes kuutta tuntia ostoksilla. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Läksimme matkaan keskiviikkona kahdella autolla puoli kolmen aikaan iltapäivällä, ja ajomatka kylään kesti lähes tunnin. Perillä odotti kymmenien matalien, tismalleen toistensa kaltaisten myymälärakennusten verkosto, jossa suunnistamiseen tarvitsimme karttaa. Erilaisten tuotemerkkien (lähinnä tarjolla oli vaatteita) valikoima oli kyllä aika mykistävä, kaikenlaista kalliista designista halpaan tusinakamaan. Yksi kauppa seurasi toistaan, seuraava ja taas seuraava. Useimmissa paikoissa oli jonkin verran normaalihintaista tavaraa, mutta enimmäkseen 20-50 prosentin alennuskamaa, eikä siis mitään jämäkokoja taikka b-laatua. Ostin itselleni muutaman paidan, käsilaukun, rannekellon sekä pieniä tuliaisia kotiin - yhteensä alle 200 taalaa.

Ennen kuin kukaan ehti tuskastua mihinkään tai tuhlata itseään tärviölle, kello oli melkein kahdeksan ja oli aika käydä illalliselle. Hyvät murkinat ja viiden dollarin cosmopolitan olivat hyvä päätös onnistuneelle ostoskierrokselle. Emme ehtineet käydä puoliakaan kiinnostavista liikkeistä, joten voi olla, ettei kyläily lopu tähän...

Osa saaliista

Kotikatu tänään töistä tullessa. Aurinko alkaa laskea neljän aikaan, viideltä on jo pilkkopimeää.