Kauneussalongissa

Seuraa raportti ensimmäisestä käynnistäni paikallisella kampaajalla. Muualta tulleilla labralaisilla on ollut vaikeuksia löytää hyvää kampaajaa, ja yhdellä oli takana erittäin huono kokemus kotikulmiemme suurimmasta kampaamosta. Niinpä päätin etsiytyä keskustaan ja koettaa onneani jossain Bostonin kuulun muotialueen paikoista. Perjantaina oli aika hankkiutua eroon tuuman mittaisesta juurikasvusta ja saksia kuontalo taas säädylliseen pituuteen, joten lähdin töistä jo lounaan jälkeen kohti Newbury streetiä. Olin paikalla suvun perinteitä kunnioittaen etuajassa, joten käyskentelin vajaan puolen tunnin ajan Boston Public Gardenissa. Ensimmäiseltä Bostonin vierailulta muistan lihavat oravat, joita sai väistellä kaikissa puistoissa - niin myös tällä kertaa.

Kampaamo oli punatiiliseinäinen avoin tila kymmenkerroksisen liikehuoneiston seitsemännessä kerroksessa. Kampaajani oli kolmekymppinen naisihminen, joka ei ennakkoluuloistani poiketen ollut mitenkään erityisen pirteä tai puhelias. Sen sijaan hän oli oikeassa ammatissa, sillä kiinnostus hiuksiin oli ilmeinen ja taisin olla hänelle jokseenkin haastava asiakas. Juurikasvun naamiointi tuotti alkuun hieman harmaita hiuksia, sillä olin kuulemma vaalein eukon koskaan tapaama ihminen. Sopiva sävy ei ottanut löytyäkseen: kampaaja  kokeili ensin yhtä sävyä, totesi sitten ettei se ole sopiva, ja päätyi lopulta käyttämään toisenlaista väriä juureen ja tekemään jonkinlaisen kevytkäsittelyn vielä koko tukkaan. Kun istuskelin sohvalla ensimmäinen väri päässä ja päänahkaa alkoi kuumottaa ja kihelmöidä, ehdin jo hetken nähdä sieluni silmin, miten juureni hapertuvat näkymättömiin ja kaikki haivenet putoavat pois päästä.

Reilun tunnin työstön jälkeen väri oli kuitenkin saatu onnistuneesti päähän, ja leikkauksessa ei nokka kauaa tuhissutkaan. Kuvittelin, että oikeanlaisen mallin tavoittelu olisi edellyttänyt paljonkin vaivaa sekä tukkasanastoni kokonaisvaltaista hyödyntämistä, mutta alle puolessa tunnissa takaraisio oli eliminoitu ja hapsulatvat historiaa. Koko homma oli vieläpä halvempi (ei halpa, mutta halvempi) kuin olin kuvitellut, joten annoin hövelisti juomarahaa. Kiva paikka, taidanpa mennä toistekin!