Iso lintu

Lyhyesti: eilinen kiitospäivän illallinen oli menestys! Noviisikokit huhkivat keittiössä koko päivän, ja onnistuivat kaikissa ruokalajeissa. Salaisuus oli kuulemma ohjeiden (tai kuten tieteentekijät asian ilmaisevat, protokollan) tarkka seuraaminen.

Juhlapöydän ensimmäinen kattaus

8-henkinen seurueemme sai tuhottua alle puolet tästä noin 7-kiloisesta otuksesta

Ihana pavlova

Kurpitsakausi jatkuu - kermainen kurpitsapiiras

Karpalomuffinssit

Urheille kokeille oli käydä alkumetreillä aloittelijamainen moka, sillä kalkkunan sisään oli kätketty ylimääräistä kivaa, joka melkein unohtui poistaa ennen kuin lintu survottiin uuniin.

Kalkkunan sisälmykset oli pakattu pikku pusseihin ja tungettu linnun sisälle. Varmaan näistäkin voisi loihtia jonkun maittavan ruokalajin...

Ehtoisa emäntämme esittelee kalkkunan kaulaa (tämä oli niin ikään linnun sisällä)

Perinteisistä ruokalajeista ehdottomasti vähiten odotin vaahtokarkkipäällysteistä bataattilaatikkoa (vai mikä se sweet potato nyt onkaan suomeksi). Ällistys oli jonkinmoinen, kun laatikkoa maistaessani se toikin mieleen kotoisat peruna- ja lanttulaatikot. Kaikkea sitä.

Illallisen jälkeen hieman ennen keskiyötä kokit lähtivät kohti sitä samaista outlet-kylää, jossa kävimme muutama viikko takaperin. Itsekin harkitsin ohimenevän hetken yöllistä seikkailua mustan perjantain huipputarjousten perässä, mutta toisten labrakavereiden varoittelut hurjasta meiningistä ja tuntikausien jonoista kuulostivat sen verran pelottavilta, että jätin väliin - kelailin, että ehkä ensi vuonna uskaltaudun mukaan, jos tytöt tänä vuonna selviävät hengissä takaisin. Kävikin niin, että kokit eivät koskaan päässeet viittä kilometriä lähemmäs koko kylää, sillä kaikki liikenneväylät olivat aivan tukossa. Viimeisten kilometrien taittamiseen olisi kulunut useampi tunti, samoin parkkipaikan jonottamiseen olisi kuulemma mennyt pari tuntia. Ei siis ihme, että tytöt kääntyivät takaisin.