Grillijuhlissa

Toisena varsinaisena työpäivänä eli eilen olimme siipan kanssa labran grillijuhlissa Cambridgessä. Pomon kuljetuspalvelu haki ovelta ja toimitti myös takaisin hyvissä ajoin, joskin loppuillasta väsymys, kaljat tai molemmat yhdessä kannustivat tavallistakin lennokkaampaan ajotyyliin. Grillailun virallinen syy oli teknikon läksiäiset, ja tämä saikin lahjaksi labran epävirallisella logolla varustetun kahvimukin ja eräät vaatekappaleet. Murkinaa oli tarjolla yllin kyllin kanankoivista vihannesvartaisiin, pastasalaattiin ja jälkkäreihin, ja runsaat viinakset lepäsivät jääkulhoissa pihan perällä. Läksin jossain vaiheessa iltaa vessareissulle ja kävelin aluksi sisään väärän asuntoon (oho!). Asukkaat eivät räpäyttäneet silmäänsäkään, vaan opastivat tyynesti ylempään kerrokseen. Tekevälle sattuu!

Kotimaassa monet siunailivat, että meillä siipan kanssa on harvinaisen hyvä tilanne, kun voimme lähteä matkaan samassa uravaiheessa. Näin reilun viikon jälkeen on kuitenkin käynyt ilmi, että emme missään nimessä ole mikään poikkeus, vaan lähinnä päin vastoin - tähän mennessä olemme tavanneet postdoc-pareja Uudesta-Seelannista, Ranskasta, Irlannista ja Hong Kongista. Jostain syystä muualta tulleiden kanssa tuntuu synkkaavan paremmin, ja hyvin nopeasti tulevat esiin 'ne pienet erot' kotimaan ja uuden paikan välillä. Seuraavat kaksi asiaa vaikuttavat yllättävän paljon jokapäiväiseen elämään:
1. Kaasuhellan suorassa lämmössä sipulit ruskistuvat tarpeettoman perinpohjaisesti silmänräpäyksessä. Jos sipulit palavat, palaa kaikki muukin. Toisin sanoen kokkailtua ei tule vanhaan malliin, ainakaan vielä.
2. Amerikkalainen kahvi on hyvin erilaista kuin suomalainen. Edes "ranskalainen" tai "italialainen" paahto eivät takaa, että kahvitteluelämyksessä oli mitään tuttua, vaan kahvi on tätä nykyä ikään kuin kokonaan eri juoma.

Camden-jänis uusilla urilla