Ensimmäinen oikea työpäivä on tällä erää takana, ja sen 10,5 tunnin jäljiltä toivutaan juuri nyt lähikaupan sushin ja luomukesäoluen voimalla. Pomon kanssa keskusteltiin projekteista, ja olen entistä varmempi siitä, että tekemisestä ei tule puute näinä vuosina... Ja hyvä niin!
Kaksi epäolennaista asiaa askarrutti päivän aikana. Ensinnäkin, miksi jotkut amerikkalaistytöt syövät lounaaksi pelkästään kauhallisen riisiä tai perunamuussia tai yksinäisen broilerin rintafileen? Pysyäkseen laihoina? Lisäksi naapurilabran puolelta kantautuu noin sata kertaa päivässä ääni, joka muistuttaa erehdyttävästi pierutyynyn törähdystä. What's up with that? :O
2 kommenttia:
Hütcaehtelü is here, ns. aasialaistörähtelyt on varmaan ok! Onks siel mitään karjakkokatseiden vaihtoa tms. töräysten aikana kollegoiden kesken, vai onks ne kaikkien muiden teidän labralaisten mielestä täydellisen normaaleja?
En ollu muuten hoksannutkaan tätä uusinta blogi postausta ennen ku nyt (kerro ihmeessä lisää!!).
Vielä ei ole vaihdettu karjakkokatseita. Törähtely lienee peräisin tuolista. Sen sijaan toimistohytkähtelyä saa aikaan miekkonen, joka työskentelee jossain naapurilabroista, ja jonka puhetyyli on kuin suoraan Simpsoneista, Family Guysta tahi jostain muusta hupailusarjasta - erittäin kuuluva, matala ääni, hidas artikulaatio... Ei ole osuvaa tapaa kuvailla tuota puhetyyliä, mutta joka kerta kelaan, että tää ei voi olla totta.
Lähetä kommentti