Vanhassa kotikaupungissani ammuttiin marraskuussa 2007 Suomen toisen koulusurman laukaukset. Tein labrassa isotooppikoetta, jonka kanssa piti olla erittäin huolellinen, ja työpäivä venyi iltaan. Muistan huolen ja tyrmistyksen.
Syyskuussa 2008 olin siipan kanssa vaeltamassa Lapissa. Reissun viimeisenä päivänä siipan vanhat sotavammat vihoittelivat, joten lähdin yksin tuntureille ja vietin mahtavan päivän aurinkoisilla tuntureilla. Vasta palattuani kuulin Kauhajoen murhenäytelmästä.
Perjantaina tähän mustien merkkipäivien ketjuun liittyi uusi, ehkä edellisiäkin karmivampi tapaus. Vaikka seurasin koko viikonlopun uutisia Suomen ja Norjan kanavilta, oli tapahtunutta vaikea uskoa todeksi. Järkytys ja paha olo eivät ole edelleenkään hellittäneet, ja kuvat rantakallioilla lojuvista nuorten ruumiista palautuvat verkkokalvoille uudelleen ja uudelleen. Olin oksentaa kahvikuppiini Fox Newsin aamujuontajien naureskellessa, että Norjan sarjamurhaajan ulkoinen olemus tuo mieleen takavuosien stailaussarjan Carson Kressleyn. Tyrmistys ja lopullinen pettymys tämän maan "uutisointiin".
Ajatukseni askartelevat paljolti murhamiehen henkilössä. Miten massamurhaajaksi tullaan? Mihin hän oikeastaan pyrki teoillaan? Asiantuntijat ovat arvioineet, ettei mies ole mieleltään sairas, mutta persoonaltaan vakavasti häiriintynyt. Miten tällaisen tragedian voisi estää? Ehkäisemällä syrjäytymistä? Tiukentamalla aselakeja ja rajoittamalla lannoitekauppaa? Tarttumalla aiempaa hanakammin heikkoihin signaaleihin? Keskustelun polttopisteessä ovat myös eräät poliittiset toimijat, joiden aatoksia tekijä kannatti. Terrorismia ei tällä kertaa harjoittanutkaan islamisti, vaan itsensä isänmaalliseksi ristiretkeilijäksi käsittävä hyvinvointivaltion kasvatti ja asefetisisti.
Norjan psykopaatti suunnitteli tekoaan vuosikaudet ja jätti jälkeensä yhden jos toisenkin heikon signaalin, muttei mitään raskauttavaa, minkä perusteella hänet olisi voitu ottaa kiinni. Hän ei kuvitellut taistelevansa ulkoavaruuden uhkaa vastaan, vaan tiesi tarkalleen mitä teki. Tekijä elää kaikkivoipaisuuskuvitelmissa, joiden pitäisi väistyä jo ennen kouluikää, kokee puolustavansa jotain sellaista mitä ei ole olemassa, ja taistelee niin ikään itse keksimäänsä salaliittoa vastaan. Toisin kuin useimmat virkaveljensä islamistit ja koulusurmaajat, hän ei päättänyt itse päiviänsä verilöylyn lopuksi. Näytös jatkuu, mikä epäilemättä kuuluu suunnitelmaan.
Ihmisen ei tarvitse olla mielisairas ollakseen murhaaja, enkä myöskään usko persoonalliseen pahaan, joka viettelee viattoman sielun tuhon tielle. En usko, että syyttävällä sormella voi osoittaa murhamiehen kovia lapsuuskokemuksia, yhteiskunnan välinpitämättömyyttä tai vallitsevaa asenneilmastoa. Kaikesta päätellen miehellä oli tavallinen perhetausta, riittävä koulutus ja aineelliset edellytykset hyvään elämään. Vaikka empatiakyvyttömiä massatuhoajia voi kasvaa hirveiden kokemusten kautta, eivät ne taida valitettavasti olla mitenkään välttämättömiä. Ihminen ei ole älykkään suunnittelijan tekele, vaan epätäydellinen geneettisen lottoarvonnan ja enemmän tai vähemmän satunnaisten ympäristötekijöiden tulos. Joskus maailmankaikkeuden flipperipelissä kaikki huonot todennäköisyydet toteutuvat, eikä kamalille teoille ole pohjimmiltaan olemassa selitystä. Joskus ihmislajin epätäydellisyys määrittelee itsensä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti