Palasimme siis lomalta kaksi viikkoa sitten. Niin rentouttavaa kuin kotimaassa möllöttely olikin, on tuo rentous enää kalvakka muisto. Työmeiningit yltyivät ennen lähtöä aikamoisiksi, ja sama jatkuu edelleen.
Tieteentekijä saa olla tyytyväinen, jos kymmenen prosenttia kokeista onnistuu, kuuluu biotieteilijöiden vaalima vanha viisaus. Minun on kuitenkin tavallista vaikeampi hyväksyä sitä näiden 60-70-tuntisten työviikkojen tuoksinassa (etenkin silloin, kun
yhtään mikään ei tunnu toimivan). No, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Onneksi pipetoinnin sekaan on mahtunut myös rahtunen sitä kuuluisaa oikeaa elämää. Olin esimerkiksi taannoin elämäni ensimmäisillä vauvakutsuilla. Labraporukalla järjestimme syyskuussa lisääntyvälle työkaverille yllätysjuhlat. Kutsuja emännöi labramme ihastuttava ranskalainen, joka lakkaa aina varpaankynnet sävy sävyyn päivän asun kanssa. Ihan virallisen kaavan mukaan emme menneet, sillä miehetkin saivat osallistua juhlintaan. Paikalla oli hauskoja ihmisiä ja valtavasti ruokaa ja juomaa.
 |
| Emännältä lähtee silloin tällöin mopo käsistä koristellessa. |
|
Vieraille oli muutama teemaan sopiva leikki. Arvuuttelimme esimerkiksi juhlan osallistujia vauvakuvista (sain 10/15 oikein) sekä odottajan vatsanympärystä. Viimeksimainittu olisi voinut olla hitusen vaivaannuttavaa, ellei kutsujen keskipiste olisi niin lilliputtimaisen pieni. Syyskuun alussa syntyvän lapsen isä osui vyötäröarvauksessaan lähimmäksi totuutta. Tuleva äiti ilmoitti vastikään saavuttaneensa sadan paunan eli noin 45 kilogramman rajapyykin.
 |
| Tuleva äiti juhli samalla myös synttäreitään |
 |
| Bongaa estrogeenireseptori |
 |
| Vakkarivieras pavlova |
 |
| Lahjontaa |
Tällaisilla rennommilla vauvakekkereilla vieraili ihan mielikseen. Milloinkohan seuraava mahdollisuus tarjoutuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti