Kissa vieköön!

Meille tuli lauantaina kutsumaton vieras.

Suuri punertava kissa oli päässyt jostain talomme porraskäytävään ja seurasi siippaa kotiovelle. "Se on varmasti jonkun naapurin", arvelimme, ja jätimme kissan oven taakse. Hetken päästä kuitenkin havahduimme oven takaa kuuluvaan nau'untaan. Katti päivysti ovella eikä ollut lähdössä minnekään.

Kolkuttelimme naapureiden oviin, mutta kissa ei ollut heistä kenenkään. Häiritsin myös pomon lauantai-iltaa tiedustelemalla, onko naapurustossa kellään tällaista lemmikkiä. Yritimme soittaa paikalliseen eläinten adoptiokeskukseen, mutta eihän siellä lauantai-iltana ollut muita paikalla kuin vastaaja.

Pomon luvalla päätimme ottaa kissan meille yöksi ja soittaa adoptiokeskukseen uudestaan sunnuntaina heti sen auettua. Siippa käväisi lähikaupassa kissanruoka- ja -hiekkaostoksilla sillä aikaa kun minä pidin kissalle seuraa. Edessä oli mielenkiintoinen yö, koska kummallakaan meistä ei ole kummoistakaan kokemusta kissoista. Ja vaikka tämä Dukeksi nimeämämme eläin olikin selvästi ihmisrakas ja jonkun lemmikki, niin vähän jännitti, tuhoaako se stressaantuneena kaiken irtaimiston (joka ei siis ole meidän). Duke oli kuitenkin ihan ihmisiksi, mitä  nyt hiekka ei tahtonut pysyä laatikossa. Tehdä surautimme myös muutaman ilmoituksen, jotka siippa kävi teippaamassa naapurustoon illan pimeydessä.
 

Lainakissamme olisi kovasti halunnut ulos. Se istui oven edessä ja naukui. Tämä jatkui suunnilleen aamuneljään, sen jälkeen saimme muutaman tunnin unta.

Aamulla soitimme adoptiokeskukseen, mutta saimme kuulla, ettei sieltä päästä kukaan tulisi hakemaan kissaa. Onneksi pomo kiiruhti autoineen avuksi. Pakkasimme kissan pahvilaatikkoon ja suuntasimme parin mailin päähän MSPCA:han. Tämän viiden minuutin ajomatkan aikana Duke murtautui ulos pahvilaatikosta, ja siippa sai tunkea sitä takaisin sillä aikaa kun kissa-allergikkopomo painoi kaasua. 

Keskuksessa kissa saatiin parempaan laatikkoon, ja ystävällinen vastaanottovirkailija kirjoitti muistiin tietoja ja allekirjoitutti myös kaavakkeen, jossa luovutamme kaikki kissaa koskevat oikeudet keskukselle. Toisella tiskillä oli mies, joka oli luovuttamassa saksanpaimenkoiran ja tanskandogin risteytystä adoptoitavaksi uuteen kotiin.

Libyaa pommitetaan

Ilmoituksen perusteella meille soitti naapuri, joka ei ollut kissan omistaja, mutta kertoi tuntevansa tyypin, jonka tuttavan kissa kuljeskelee vapaana läheisellä asuinalueella. Kissan nimi oli Tiger, ja sillä oli korvassa mikrosiru, jonka avulla omistajat saattoi tavoittaa. Naapuri soitti meille vielä myöhemmin sunnuntaina ja kertoi, että omistajat olivat käyneet noutamassa Tigerin kotiin. Tiger oli kyllä mahdottoman mukava kissa! Ehkä se tulee käymään meillä joskus toistekin.