 |
| Kuvasta taitaa puuttua kärpänen |
Olin käynyt New Yorkissa vain kerran aiemmin, lähes kuusi vuotta sitten, joten olihan jo korkea aika mennä uudestaan. Monet monituiset bussiyhtiöt ajelevat Bostonista New Yorkiin. Matka ei ole hinnalla pilattu ja kestää noin 4-5 tuntia. Eri firmat ajavat hieman eri puolille kaupunkia, ja valikoin tällä kertaa yhtiön (kutsukaamme sitä vaikka nimellä Onnentähti), joka ajoi Lower East Sidelle lähelle La Mama -teatteria. Etukäteen hieman huolestutti, että minkälaiseen onnikkaan sitä tuleekaan astuttua, sillä kaikki halpafirmat eivät ole maailman laadukkaimpia - teknikkomme sai esimerkiksi vastikään erään tunnetun firman (joskaan ei Onnentähden) bussista täitartunnan. Meidän bussimme oli kuitenkin hyvin geneerinen ja siisti, ja saapui aikataulussa Manhattanille.
 |
| Matkalla Manhattanille |
Yövyimme niinikään Lower East Sidella hotellissa, josta oli lyhyt kävelymatka teatteriin. Ennen illan showta 1/3 teatteriseurueesta ehti käväistä manikyyrissä sekä pedikyyrissä, minkä jälkeen murkinoimme läheisessä elokuvakahvilassa. Musiikki oli kovalla ja kokeilla taisi palaa sätkässä jokin miestä vahvempi, mutta paikka oli kyllä tosi sympaattinen. Koko Lower East Side suorastaan kuhisi viehättävänoloisia kauppoja ja kahviloita.
 |
| Ei ihan hotellin paras näköala |
La Mamassa teatterisaliin ei jaettu ollenkaan istumapaikkoja, ja odotustila oli tupaten täynnä. Blondiuskerroin oli korkea, ja kyllähän sieltä joukosta tuli muutama julkisuuden henkilökin tuli tunnistettua. Kielistä dominoivat odotetusti suomi ja viro, mutta paikalla näytti onneksi olevan myös paikallisväestöä.
Näytelmä kesti kaksi tuntia ilman väliaikaa. Tarinan kimppuun käytiin heti, eikä rivakka tahti juuri helpottanut koko aikana. Tuntuikin siltä, että kohtausten kanssa tuli hieman kiire. Mikäli juonta tai Viron lähihistoriaa ei tuntenut lainkaan ennalta, oli tarinan tapahtumien ja vaihtuvien aikatasojen seuraaminen varmaankin hieman hankalaa, vaikka tulkinta sinänsä ei ollut mitenkään järin kokeellinen. Näyttelijät tekivät minusta hyvin osansa, mitä nyt pieniä källejä sattui siellä täällä.
Itse esityksen kuvaileminen tuntuu jotenkin hieman hankalalta, sillä pidin kirjasta kovasti ja olen lukenut sen pariin otteeseen, joten minulla oli ja on voimakas mielikuva tarinasta ja sen sävystä sekä teemoista, jotka ovat kaikkea muuta kuin kevyitä. Esitystä seuratessani ajattelin, että kunpa olisin nähnyt Puhdistuksen myös Kansallisteatterissa 2007. Ikävä kyllä olen teatterin suhteen onneton myöhäisherännäinen! Joitain asioita kerrottiin minusta avoimemmin kuin kirjassa - ja joitain taas toisin päin. Myös loppuratkaisu oli osin erilainen kuin kirjassa. Minua vaivasi läpi esityksen se, että moni henkilöhahmo oli jossain määrin karikatyrisoitu ja sillä tavoin rankatkin juonenkäänteet tuntuivat trivialisoituvan, eikä tämä mielestäni ei palvellut tarinaa.
Kaiken kaikkiaan teatterissa käyminen kuitenkin palkitsee. Omat odotukset ovat usein vähän yliviritettyjä, minkä saattaa johtua siitä, että teatteri-innostus lähti alun perin liikkeelle Kristian Smedsin ohjauksesta....
Sunnuntaina ehdimme piipahtaa lyhyesti ruisleipäostoksilla, kirjakaupassa sekä eräässä nykytaiteen museossa. Kotimatkan nukuin kuin tukki.
 |
| Se uusi museo |
 |
| Nykytaidetta NYC:n katoilla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti