 |
| Virallinen vaalipitsa |
Katsoimme siipan kanssa koko YLE:n vaalilähetyksen ja sen perään Maikkarin vastaavan. Kävin myös joogatunnilla, jossa ohjaaja kertoi New England Patriotsin päässeen NFL:n finaaliin. Presidentinvaalien toinen kierros ja Super Bowl (saako tämän kääntää Superkulho? Tai kenties Ylikulho?) kisaillaan samana päivänä, ensi sunnuntaina. Jännittävää! Vaikka Sauli Niinistö tietenkin voittaa, ja syvästi inhoamani Anssi Kela joutuu tekemään pienen reality checkin, näissä vaaleissa puhalsi sentään pieni muutoksen tuuli.
Moni asia meni näet eri lailla kuin olisin odottanut. Ensinnäkin minut yllätti Lipposen kehno menestys. Kun Mörkö aloitti kampanjansa, oli heti selvää, että hän lähti vastaiskuun persuja vastaan. Kuvittelin hänen menestyvän hyvin, sillä nähdäkseni Lipponen on demareille sama kuin Niinistö koksuille. Olin väärässä. Väyrysen ei voi sanoa olevan raikas tuulahdus tulevaisuudesta, mutta hän näytteli vanhan jäärän osansa menestyksekkäämmin kuin Lipponen.
Parasta suomalaisessa presidentinvaalissa on minusta se, ettei kukaan ehdokkaista ole täysin hullu. Vaikka kaikki kahdeksan ehdokasta olivat erilaisia ja osa arvoiltaan hyvinkin erilaisia kuin vaikkapa itse olen, en usko että kukaan heistä olisi suistanut Suomea turmioon. Tätä ei tule pitää itsestäänselvyytenä. Täällä Yhdysvalloissa valmistaudutaan niin ikään vaaleihin, ja republikaaniehdokkaat kisailevat keskenään siitä kuka on vähiten 'liberaali' tai 'maallistunut', ja kuka vastustaa tarmokkaimmin eurooppalaistyylistä hyvinvointiyhteiskuntaa. Kaikki tämä perustuu tietysti rationaaliseen ajatteluun. En lakkaa hämmästelemästä sitä, että tästä populaatiosta ei löydy fiksumpia ihmisiä pyrkimään presidentin virkaan paremmin argumentein ja tavoittein.
Mutta takaisin Suomen vaaleihin. Kun kärkikolmikon asetelma alkoi hahmottua gallupeissa, muut ehdokkaat jäivät statisteiksi - se ei sinänsä ole uutta. Oman huomioni kiinnitti se, miten monesta eri suusta, blogista ja virallisesta tiedotusvälineestä olen bongannut ensimmäisen kierroksen jälkeen saman lauseen: "Tuli valituksi kumpi hyvänsä, Suomen käy hyvin". Tätä pidän rohkaisevana. Ehkä kansakunnan yhtenäisyydestä on vielä jotain jäljellä. Ehkä pankkiirilla ja lakimiehellä voi olla jonkinlainen omatunto ja kyky laittaa yhteisön etu oman edun edelle. Ehkä idealistisella ituhipillä voi olla jokin käsitys siitä miten nihilistit ja uskonnolliset fanaatikot toimivat, ja kyky vedellä naruista niin, että pahin vaihtoehto ei toteudukaan.
"Never doubt that a small group of thoughtful, committed people can change the world. Indeed, it is the only thing that ever has." - Margaret Mead
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti