Täällä rapakon takana on laskeuduttu maansuruun. Haimasyöpä vei Steve Jobsin toisessa erässä.
Tässä maassa Jobs nähdään luovana nerona ja jeesusmaisena hahmona, johon henkilöityy Yhdysvaltojen toiseksi arvokkaimman firman menestystarina. Kerran toisensa jälkeen Jobs mainitaan ihmiseksi, joka muutti maailmaa. Tämä pitänee paikkansa - ainakin työpaikkani on täynnä ihmisiä, joiden on pakko saada jokainen uusi Apple-kapine, vaikka vanhassa ei olisi mitään vikaa (ja tämän pakkomielteen edessä on täysin turha lausua yhtään kulutuskriittistä sanaa). Viimeisen tunnin aikana viisi naamakirjakaveriani on ehtinyt kommentoida Steve Jobsin kuolemaa - iPhoneillaan, totta kai.
Vain vuoden ikäinen MacMini-työtietokoneeni kuoli viime viikolla, eikä vuosi Amerikassa ei ole muutenkaan tehnyt minusta Apple-uskovaista. Ymmärrän kuitenkin, miksi ompputuotteiden maailma ja ominaisuudet vetävät ihmisiä puoleensa, vaikka kaltaisessani teknologiakonservatiivissa niiden borgimaisuus herättää lähinnä levottomuutta. On ilmeistä, että Jobs oli amerikkalainen ikoni sanan täydessä merkityksessä.
You are already naked. There's no reason not to follow your heart.
3 kommenttia:
Idässä koettava maansuru luultavasti kalpenee sille, miten aiheesta kohkataan täällä Jobsin kotikonnuilla. Olimme juuri Euroopassa, kun mies meni edes, joten suurin kohahdus jäi kokematta. Mutta kyllähän aihe on lehdissä ja puheissa edelleen koko ajan.
Se on selvä, että juuri täällä Piilaaksossa Jobsin merkitys on valtava, mutta hieman liioittelua on puhua, että koko maailma suree.
Tuumailee S, joka kirjoittaa tätä Macillaan ja fesetti ja twiittasi Jobsin kuolemasta aika pian tapahtuneesta kuultuaan - iPhonella...
Ohan se nyt joku Topi Sorsakosken kuolema tietysti ihan eri lailla maansurun arvoinen tapahtuma. Kun suomalainen viihdetaiteilija kuolee sankarillisesti viinaan, niin se on kuitenkin paljon aidompaa ja rehellisempää kuin joku insinöörin ruppainen syöpä.
Syöpäänhän se Topikin kuoli.
Voin vain kuvitella, miten Piilaaksossa kuhisee. Eikä siinä mitään, surkoon kukin ihan ketä mielii. Jobsin poismeno vain sattui olemaan jälleen yksi sellainen hetki, jolloin tajusin etten osaa asettua paikallisten nahkoihin; en nimittäin edelleenkään osaa ennakoida, mistä täkäläiset milloinkin innostuvat. Kaiken maailman luonnonmullistukset ja terrori-iskut tahi maailmanpoliittiset tapahtumat hädin tuskin pääsevät lounaskeskusteluihin mm. omassa elinpiirissäni... Toinen juttu Steven kanssa!
Lähetä kommentti