Esityskooma...

...On itse keksimäni diagnoosi tällä hetkellä vallitsevalle olotilalle. Pomo heitti maanantaina nakilla, ja jouduin tänään esitelmöimään alle 48 tunnin varoitusajalla parinkymmenen hengen joukkiolle, joka tietää ihan tosi paljon verisuonten muodostumisesta ja toiminnasta. Esitelmöimiseen liittyy monta vakiota: liiallinen hermoilu, esityksen aikana asteittain punehtuvat posket, esityksen jälkeen taas päänsärky, nestehukka (todellinen tai kuviteltu) sekä yleinen keskittymiskyvyttömyys... En todellakaan ole mikään Esiintyjä Luojan Armosta. Ehkä oli hyvä saada alle tällainen harjoitusveto, sillä joulukuussa joudun esitelmöimään jopa Harvardin asteikolla arvovaltaiselle yleisölle (kääk!!).

Lokakuun viikonloppuihin on mahtunut muutama hyvin(kin) miellyttävä kulttuurielämys. Edellisviikolla kävimme siipan kera hetken mielijohteesta katsomassa elokuvan Drive. En tiennyt elokuvasta juurikaan muuta kuin että se oli saanut hyvät arvostelut. Kun leffa oli alkanut, tiesin noin kymmenessä sekunnissa, että rakastan sitä. Drive on kuin pitkä 80-luvun musiikkivideo, johon on lisätty rikostarina sekä estetisoitua väkivaltaa. 

Sitten kävimme Stingin konsertissa. Kristallikruunut loivat hehkuaan konserttiareenan seinien kultaan ja marmoriin. Me ja muut myöhäiskeski-ikäiset nautimme vetreän Stingin kaksituntisesta showsta. Ukko täytti juuri 60, mutta väittäisin, että soundi oli livenä melkeinpä parempi kuin vaikkapa viime vuosien aikana näkemissäni tv-taltioinneissa. Ammattilainen mikä ammattilainen! Siippa tai minä emme kumpikaan ole Sting-fanien fanaattisimmasta päästä, mutta tämä oli kyllä hyvä veto.  

Jatsikansa tulee

Siellä se Sting esiintyy, katso vaikka itse

Lisäksi kävimme ensimmäistä kertaa täällä. En "tajua" kuvataiteesta mitään, mutta huomaan, että nykytaide kiinnostaa, peruukkipäisten 1700-luvun Bostonin merkkihenkilöiden muotokuvat eivät niinkään.

Yksityishenkilöiden lahjoituksin ylläpidetty taideteos