Syytä juhlaan

Ensimmäinen Suomen-loma siintää kolmen päivän päässä. Jouluunkin on enää viikko, mutta joulutunnelma on vieläkin jokseenkin hakusessa, kun missään ei ole lunta. En ole käynyt kaupungin keskustassakaan pariin viikkoon, joten keinotekoisetkin joulutunnelmoinnit ovat vielä kokematta.

Labrassa tunnelmaa luovat sentään laitoksen pikkujouluista varastetut koristeet, joita on kertynyt useammalta vuodelta. Tämän vuoden maskotti on polvenkorkuinen, kauttaaltaan kimalteinen poro nimeltä Charlie. Joku oli kuullut huhun, jonka mukaan sairaalamme pahamaineisen turvallisuustarkastajan oli määrä kiertää tänään meidän kerroksessamme. Tarkastajan varalta Charlien atrin, puoliksi syöty suklaamuffinssi, korjattiin pois näkösältä.

Työtovereissani arvostan muun muassa sitä, että aina löytyy aihetta juhlaan. Esimerkki: viime perjantaina uusiseelantilainen työkaverini sai tietää saaneensa kotimaastaan kaksivuotisen apurahan, joka annetaan vuosittain vain yhdelle ihmiselle. Niinpä tänä tiistaina läksimme juhlimaan sitä erääseen Bostonin monista juottoloista. Itse asiassa minulla oli myös kaksi muuta syytä juhlaan: veljen syntymäpäivät sekä monivuotisen työtoverin tuore poikalapsi. Here's to you!

Mausteinen margarita (myös muunlaisia maisteltiin, mutta tämä oli paras)

Juustoranskikset. Sairaan mielikuvitusta, sanon minä.