Joululoma on nyt takana päin! Pääsimme kuin pääsimmekin Suomeen erinäisten kommervenkkien jälkeen viime viikolla. Matkatavaroiden kanssa ei käynyt ihan niin hyvä tuuri, mutta ei niistä sen enempää... Kotimaassa oli pimeämpää kuin muistin, vaikka lumikinokset toki toivat hieman valoa ja pehmensivät maisemaa. Pieni flunssa vei voimia alkuviikosta, mutta ei onneksi haitannut kovin paljon sitä tärkeintä aktiviteettia eli tärkeiden ihmisten tapaamista.
Muutaman kuukauden ulkomailla asumisen jälkeen en voi sanoa, että olisin ehtinyt Suomessa kokea varsinaista kotiinpaluun kulttuurisokkia, mutta joitain pieniä välähdyksiä kyllä. Tänne palatessa ei varsinaisesti tunnu siltä että palaisi kotiin, mutta pienet asiat tekevät olon kotoisammaksi. Lentokentällä maahantulopaperimme tarkisti sama virkailija kuin elokuussa maahan saapuessamme ja toivotti menestystä tutkimuksille. Tänään palasin labraan - hiljaista oli, alle puolet ihmisistä töissä, joten loman jälkeen sopii ottaa pehmeä lasku työntekoon.
Huomenna juhlimme uuden vuoden alkua lähestulkoon samalla kokoonpanolla kuin kiitospäivää, ulkomaalaisten kesken siis. Tarjoilut järjestetään nyyttikestiperiaatteella, ja illan emäntä toivoi että kaikki valmistaisivat kotimaalleen tyypillisiä ruokalajeja. Aikaero väsyttää näin iltaisin vielä sen verran, että en taida yltää kovin vaativiin suorituksiin. Koetan ehtiä huomenna erääseen lähialueen deliin, jossa myydään venäläistä ruokaa ja josta kuulemma saa hyvää kalaa, mätiä ja sen sellaista. Niistä ja ruisleivästä saan toivottavasti kokoon tarpeeksi suomalaista apetta uudenvuoden kekkereihin. Suunnitelma B: tuon vain salmiakkia.
Seuraavaksi taidan painua pehkuihin, onhan kello jo kahdeksan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti