En ole koskaan joutunut minkäänlaiseen suuronnettomuuteen. Pari kertaa on ollut melkein lähellä, mutta kuitenkin onnekkaan kaukana. Talvella 1995 olin Lontoossa, ja jossain päin suur-Lontoota räjähti sillä viikolla IRA:n pommi. Muistaakseni se ei vaikuttanut turistimeininkeihin mitenkään. Talvella 1997 taas Floridassa riehui hurrikaani, joka tappoi neljä ihmistä, kun lomailimme siellä koulukaverin kanssa. Ajalla ennen kännyköitä ja tietokoneita tieto kulki hitaasti, ja äiti soitteli asuintalomme talkkarille varmistaakseen, että olemme kunnossa. Itse kuulin sääilmiöstä vasta aamulla herättyäni. Edellisiltana tuuli oli kyllä jo heilutellut autoa, kun palasimme Kennedy Space Centeristä Lake Worthiin.
Maanantai 15.4. oli täällä Patriots' Day, virallinen vapaapäivä ja niin sanottu maratonmaanantai, jolloin juostaan perinteikäs Bostonin maraton. Tämä oli kolmas maratonmaanantaini, ja tänä vuonna, kuten aiempinakin vuosina, olin labrassa, siippa samaten. Joka vuosi olen harmitellut, ettei ole tullut lähdettyä seuraamaan tuota yli-inhimillisen kilvoittelun riemujuhlaa. En kuitenkaan pidä valtavista ihmismassoista, enkä jaksa uhrata tuntikausia hyvän näköalapaikan metsästämiseen. Niinpä tyydyin seurailemaan juoksua BAA:n sivujen kautta. Jossain vaiheessa muutama labrakaveri lähti seuraamaan maratonin huipennusta Copleyyn, parilla oli kavereita juoksemassa. Vähän kello kolmen jälkeen joulukuun sulhasmies ilmaantui epäuskoisena kännykkäänsä pidellen meidän muiden luo ja sanoi, että vaimon laittaman tekstarin mukaan maratonilla oli räjähtänyt. Vaimo oli kunnossa, mutta puhelinsoitot eivät menneet läpi. Tässä vaiheessa vielä itse ajattelin, että kyseessä on luultavasti joku kaasuvuoto pikemmin kuin mikään pommi. Bostonin vanhassa rakennuskannassa sellaista tapahtuu aika-ajoin.
Hetken päästä kuitenkin tuli tieto toisesta räjähdyksestä, ja vähän sen jälkeen kaikki työkaverit jo palasivatkin labraan. Onneksi kukaan ei ollut aivan maaliviivan tuntumassa. Yhden puoliso oli kuullut räjähdyksen, ja kaveriaan kannustamaan lähtenyt tyyppi oli liuennut paikalta heti ensimmäisen räjähdyksen jälkeen, kun osa katsojista vielä oli sitä mieltä, että ei tässä varmaan mitään tapahdu. Labrassa kaikki soittelivat kuumeisesti puolisoilleen, perheilleen ja kavereilleen ja roikkuivat naamakirjassa varmistamassa, etta tutut olivat turvassa. Pientä järkytystä oli ilmassa.
Sitten alkoi tulla tietoja uhreista ja samalla alkoi monituinen misinformaation ja huhupuheiden sarja. Oli kolmas pommi kirjastossa, mutta ei kuitenkaan. Oli epäilyttäviä paketteja ja laukkuja siellä sun täällä, kaikki tarkistettiin, lisää pommeja ei löytynyt. Yksin juoksijoita oli yli 20 000, katsojia maratonreitin varrella tyypillisesti puolisen miljoonaa, joten kaaoksen määrän voi kuvitella. Potilaita vietiin Mass Generaliin, Tuftsiin ja Longwoodin moniin sairaaloihin, myös meille. Poliisit olivat kaikkialla, samoin ambulansseja parveili keskustassa kuulemma silmän kantamattomiin. Illalla rikospaikaksi merkitty alue oli säteeltään 15 korttelia. Julkista liikennettä rajoitettiin, sillat suljettiin, autot olivat jumissa pääväylillä. Brigham & Women's -sairaalan lähellä pyöri runsaasti poliiseja ja liittovaltion agentteja, ja jossain vaiheessa huhuttiin, että haavoittunutta epäiltyä hoidetaan tuossa sairaalassa, mutta tämäkään ei pitänyt paikkaansa. (Kävelin itse kotimatkalla B&W:n ohi, ja näin kylläkin vain yhden poliisin, hänkin ohjaamassa liikennettä. Jos en olisi tiennyt, mitä on meneillään, en olisi sitä katukuvasta huomannut.)
Tänään tiedämme, että kuolonuhreja on kolme, ja heidän henkilöllisyytensä ja asuinpaikkansa on paljastettu paikallisessa mediassa. Tiedämme lähestulkoon varmasti, että kyseessä ei ollut itsemurhapommitus. Ilmeisesti lähes kaksisataa loukkaantui, ja heistäkin parisenkymmentä on edelleen kriittisessä tilassa. Luulin ensin, että Bostonin verkostoni eivät riittäisi yhdistämään minua uhreihin, mutta tänään kuulin, että viimeisenä julkistettu kuolonuhri, Bostonin yliopistossa opiskellut kiinalaistyttö, oli erään kollegani labrakaverin hyvä ystävä. Samaisen labrakaverin paras ystävä oli ollut mukana katsomassa maratonia, hän loukkaantui pahasti ja on edelleen kriittisessä tilassa. Vaikka pommit olivat verrattain pieniä, amputaatioita on tehty lukuisia. Matalalla räjähtävät pommit kansainvälisen juoksutapahtuman maaliviivalla, katkenneet raajat, siinä on oksettavaa symboliikkaa, joka jo pelkkänä ajatuksena on silkkaa terroria.
Bostonin maraton, kuten muutkaan kansainväliset maratontapahtumat, eivät ole mitä tahansa sunnuntailenkkejä, jonne kuka tahansa voi ilmoittautua hetken mielijohteesta. Seurasin prosessia viime vuonna läheltä, kun työkaverini toteutti monivuotisen unelmansa ja juoksi juuri tämän maratonin. Osallistumaan pääsee vain, jos tietyltä aikajaksolta on näyttää riittävä maratonaika, tai vaihtoehtoisesti pitää kerätä sievoinen summa kahisevaa. Työkaverini aloitti maratonjuoksun pari vuotta aiemmin ja keräsi tuhansia dollareita päästäkseen juoksemaan. Viime vuonna tähän aikaan oli läkähdyttävä helle, ja järjestäjät tarjosivat osallistujille mahdollisuuden jättää sillä kertaa juoksematta ja osallistua sen sijaan tänä vuonna uudestaan, koska säätila oli niin poikkeuksellinen.
Ensin treenaat ehkä vuosia aivan epäinhimillistä urheiluhaastetta varten, mahdollisesti kerjäät rahaa tutuilta ja tuntemattomilta. Parhaassa tapauksessa pääset osaksi valtavaa kansainvälistä massatapahtumaa. Hyvin todennäköisesti maksat itsesi kipeäksi kisareissusta, ja kutsut ystäväsi ja perheesi katsomaan, kun juokset. Että jollakulla tulee mieleen räjäyttää jalkasi palasiksi, kun viimein ylität maaliviivan - siitä ei mitään järjenhiventä tule koskaan löytymään.
Nyt Boston on paikalliseen tapaan yliherkässä tilassa, kaikki on heti code red ja erinäisiä rakennuksia myös Longwoodissa on evakuoitu useaan otteeseen näiden päivien aikana. Yhteisö on vahva ja puhaltaa yhteen hiileen. Saa nähdä, muuttuuko keskustelun sävy, jos tekijäksi paljastuu fellow Bostonian. Toistaiseksi ketään ei ole otettu kiinni, mutta kaikesta päätellen poliisi ja FBI ovat jo löytäneet mielenkiintoisia kuvia katsojien kameroista ja läheisen tavaratalon valvontakameran filmiltä. Toivokaamme, että pommimaakarin tavoittelema suuri medianäkyvyys kääntyy häntä itseään vastaan mitä pikimmiten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti