Yksi biologian varhaisista opinnoista mieleeni jäänyt seikka on se, että hyönteiset päihittävät lajimäärässään kaikki muut eläinkunnan luokat. Kaupunkiympäristössä hyönteisille ei juuri tule uhranneeksi ajatuksia, mutta alkeellisissa kesämökkiolosuhteissa niihin saa erilaista tuntumaa - jos ei muuten, niin ainakin hyttysten ansiosta.
Kaupunkilainen asumismoodi saakin ikävän särön, kun kodista tapaa kutsumattomia vieraita. Muinoin joissain opiskelijakämpissäni törmäsin sokeritoukkiin, ja eräässä yksiössä samantyyppisiin, ruskeisiin ötököihin, joita en tunnistanut. Ehdin muuttaa kymmenen opiskelu- ja jatko-opiskeluvuoteni aikana yhteensä seitsemän kertaa, joten en uhrannut paljon ajatuksia noille iljettäville otuksille. Liiskasin ja myrkytin niitä hiuslakalla aina tilaisuuden tullen, mutta en ilmoitellut asiasta vuokranantajille. Ensimmäisessä omassa asunnossamme en nähnyt tuholaisia kertaakaan, vaikka talo oli liki sata vuotta vanha.
Kun muutimme tänne rapakon taakse kämppään, jossa pomoni oli aiemmin asustellut, saimme tehdä alkuun kunnon suursiivouksen. Kaikenlaista skeidaa oli joka paikassa. Italialaislähtöistä tukkaa oli ihan kaikkialla. Jääkaapin alta kaavimme runsaasti koiran kuivamuonaa, vanhoja postikortteja ynnä muuta sellaista. Vaikka ylimääräisten ötököiden läsnäolo ei ole suoranaisesti osoitus huonosta hygieniasta, niin kyllä siivoamattomuus antaa niille enemmän menestymisen mahdollisuuksia.
Näinollen ei olisi pitänyt yllättyä, kun vessan patterin uumenista ilmaantui taannoin noita ruskeita ötököitä, jotka ärsyttävän nopeasti vilistivät takaisin suojaan, ennen kuin ehdin rusentaa ne vessapaperiin. Jossain vaiheessa vaatteisiimme oli alkanut ilmestyä pikkuruisia reikiä, joiden oletin johtuvan siitä, että pyykätessä tai kuivausrummussa vaatteet repeytyivät toistensa vetuketjuihin. Päivänä eräänä kuitenkin aloin aavistella pahaa ja kuukkeloin tietoa tavallisimmista kodin tuholaisista. Nopeasti selvisi, että talossamme asustaa turkiskuoriainen. Tai tarkkaanottaen olemme toistaiseksi nähneet kuoriaisten toukkia, mutta emme itse kuoriaista. Etsimäni tiedot vahvistivat sen, mitä ounastelinkin: kuoriaiset elelevät talon rakenteissa, joten jos niistä haluaa eroon kokonaan, pitää koko talo myrkyttää useaan kertaan. Tiedän kysymättäkin, että se ei tule täällä tapahtumaan, joten ei auta muu kuin koettaa saada kuoriaiset suosimaan muita asuntoja. Ulkomailla asuttaessa ikävää on, että yksinkertaisimmat tuhoamiskeinot, kuten tavaran pakastaminen ja saunottaminen, eivät tule kysymykseen. Toistaiseksi yritämme petrata siivousfrekvenssissä ja koota tekstiilit turvallisiin säilöihin. Olemme myös myrkyttäneet kriittisiä paikkoja käsikauppakemikaaleilla, ja sen jälkeen toukkia ei olekaan näkynyt. Ehkä ne päättivät muuttaa alakerran venäläisrouvan luokse (tämä kun ottaa eläinkunnan huomioon muun muassa heittelemällä ruoantähteitä ulko-ovelle).
Kuoriaiset, taistelemme teitä vastaan niin hyvin kuin voimme. Tiedän kuitenkin, että voimme korkeintaan voittaa taistelun, mutta emme koskaan koko sotaa. Te hyönteiset tulette jäämään meidän jälkeemme, siivosimmepa sitten miten paljon hyvänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti