Lähikaupassamme Vaihtaja-Jussissa on minusta aika hyvä viinivalikoima. Jossain vaiheessa havahduin kuitenkin siihen, että noukin hyllystä aina niitä samoja, jo Suomesta tuttuja argentiinalaisia ja chileläisiä merkkejä. Mitä tuhlausta! Ehkä seitsemän Yhdysvaltain kuukauden jälkeen olisi syytä antaa mahdollisuus myös paikallisille tuotteille. Tässä kaksi ensimmäistä kokelasta.
Joka kerta kun ostan pinot noirin, ajattelen Paul Giamattia elokuvassa Sideways. Tämä oli kirkkaanvärinen, makoisa punaviini, jotenkin poikkeuksellisen marjainen. Se maksoi noin kympin ja maistui hyvältä timjamirisoton kanssa. Suosittelen ostamaan, jos törmäätte.
Vaihtaja-Jussi kuvaili tätä valkkaria adjektiivilla "zesty", jonka olen jossain nähnyt käännettävän kirpeäksi, mutta koska syön työpaikan ruokalassa usein chiliä, joka on myös "zesty", en oikein tiennyt mitä odottaa. Pinot grigiot ovat usein hyviä, ja niin tämäkin, mutta - kääks - jossain vaiheessa huomasin epämiellyttävän sivuvaikutuksen: suuta poltteli ja huulia turvotti. Lieneekö viinissä erityisen tymäkät kirkasteet vai mikä lie. Ostakaa, mutta omalla vastuulla.
Mikäli Estancia ei tehnyt minusta viiniallergikkoa, vinettosarja tulee saamaan jossain vaiheessa jatkoa.
3 kommenttia:
Heippa!
Zest on käsittääkseni sitrushedelmän kuoren värillinen osa, siis esim. lemon zestistä saa mm. sima makuaan.
Kaikkea sitä oppii kun katsoo kokkausohjelma.
Käyn säännöllisesti kurkkimassa kuulumisiasi Lahden tauksen kautta. Kaikkea hyvää sinne Ameriikan ihmemaahan!
Terveisin Väikis eli rouva kakkossopraano kera johtajan ja kahden pojan.
Hauskaa kun käyt, Väikis, ja aurinkoista kevättä teidän perheelle!
Totta tuo zest-hommeli. Luulen, että tässä tapauksessa oli tarkoitus kuvailla erityisesti viinin kykyä riisua suu uloimmasta osastaan elikä sen zestistä. :P
Tervetuloa viinikierrokselle Kaliforniaan! Me teimme periaatepäätöksen, että täällä olomme aikana juomme vain täkäläisiä viinejä. Ehkä pitäisi jokin viinitilatutustuminenkin oikeasti tehdä, voisi olla ihan hauska nähdä.
Lähetä kommentti